OSTA mp3 biisit TÄSTÄ
Historia Yhteystiedot Galleria Kauppa Media/Press
1970-LUKU
Kangasalalla vuonna 1972 perustetun Tabula Rasa -yhtyeen
muodostivat Heikki Silvennoinen; kitara, Tapio Suominen; basso
ja Asko Pakkanen; rummut. Yhtye tuli toiseksi pop-yhtyeiden
SM-kisoissa 1972 ja esiintyi Wigwam -yhtyeen lämmittelijänä.
Tabula Rasa -yhtyeeseen kuuluivat myöhemmin myös Jarmo Sormunen; huilu, Jukka Leppilampi; laulu, Jukka Salmela; laulu, Jarno Sinisalo; piano ja Jukka Aronen; rummut.
Yhtyeen sävellyksistä
vastasi pääasiassa Silvennoinen ja sanoittajana toimi yhtyeeseen
kuulumaton Mikko Alatalo. Yhtyeeltä ilmestyi kaksi pitkäsoittoa
ja muutama single. Tabula Rasa lopetti toimintansa vuonna 1977
ja Aronen sekä Silvennoinen liittyivät Mikko Alatalon Coitus
Inc. -yhtyeeseen.
TABULA RASA
MIKKO ALATALO & TABULARASA
MIKKO ALATALO & COITUS INC
VÄLIKAUSITAKKI
HERU
Veltto Virtanen; laulu
Heikki Silvennoinen; kitara, taustalaulu, percussion
Pekka Rechardt; kitara
Ismo "Ippe" Kätkä; rummut
1980-LUKUTHE THANX
FRENDZ
Heikki Silvennoinen;kitara, laulu
Päivi Portaankorva; laulu
Petteri Salminen; piano
Jouko Laivuori; koskettimet
Mikko Löytty; basso
Sakari Löytty; rummut
CATWALK
Heikki Silvennoinen;kitara, laulu
Heikki Vihinen; laulu
Matti Takala; rummut
Mikko Löytty; Basso
Tabula Rasan jälkeen Silvennoinen on toiminut tuottajana
useiden eri artistien levyillä vuosien varrella.
1980-luvulla Silvennoinen vaikutti Frendz- ja Catwalk
–yhtyeissä, kunnes samaisen vuosikymmenen lopulla oli
vuorossa Q.Stone. Pro Fide –yhtyeessä laulajana
ollessaan Mikko Kuustonen alkoi tehdä englanninkielisiä
kappaleita ja julkaisi EP:n, jossa esiintyi nimellä
Q.Stone taustayhtyeenä Pro Fide. Q.Stone muodostui
yhtyeeksi Heikki Silvennoisen, Harri Taittosen
(myöhemmin Markku Tabell) sekä Jaakko Löytyn
pikkuveljien, Sakarin ja Mikon myötä. Q.Stone oli
ensimmäisiä Suomessa menestyneitä englanninkielisiä
bluesrock -yhtyeitä ja se julkaisi kaikkiaan neljä
levyä. Mikko Kuustonen jätti yhtyeen kolmannen levyn
jälkeen vuonna 1993 ja keskittyi soolouraansa. Q.Stone
-yhtyeen toiminta hiipui Kuustosen ryhdyttyä panostamaan
enenevässä määrin omaan soolouraansa ja Silvennoisen
keskittyessä Kummeli-sketsisarjaan. Silvennoinen
osallistui myös Kuustosen 90-luvun soololevyille
kitaristina lukuun ottamatta vuonna 1992 julkaistua
Abrakadabraa.
1990-LUKUQ.STONE
Vuodesta 1993 eteenpäin
* Markku 'Max' Tabell – kosketinsoittimet
* Heikki Silvennoinen – kitara, laulu, taustalaulu
* Mikko Löytty – bassokitara
* Sakari Löytty – rummut
1987-1992
* Mikko Kuustonen – laulu
* Markku 'Max' Tabell – kosketinsoittimet
* Heikki Silvennoinen – kitara, laulu, taustalaulu
* Mikko Löytty – bassokitara, taustalaulu
* Sakari Löytty – rummut
REST
Anssi Nykänen (rummut), Harri Rantanen
(basso) ja Jarmo Nikku (kitara),
sekä Heikki Silvennoinen (laulu,
kitara).
HEIKKI HELA
(Heikki Hela, Anssi Nykänen, Harri
Rantanen, Jarmo Nikku, Heikki
Silvennoinen, Timo Kahilainen)
1990-luku...
Q.Stone yhtyeen kolmannen levyn aikoihin
vuonna 1992 Silvennoinen julkaisi
ensimmäisen sooloalbuminsa Mature And
Cool. Omien sävellysten lisäksi se
sisälsi cover-version Creamin tunnetuksi
tekemästä, Blind Willie Reynoldsin
kappaleesta "Outside Woman Blues".
Silvennoisen toinen levy Bobcat ilmestyi
vuonna 1997 ja sen tunnetuimpia raitoja
olivat hänen oma kappaleensa "Sun Don't
You Shine" sekä cover-versio Jimi
Hendrixin säveltämästä kappaleesta "Fire".
Levyn kannessa Silvennoinen esitti
kiitoksensa idoleilleen Peter Greenille,
Eric Claptonille, Jimi Hendrixille ja
Stevie Ray Vaughanille (joista hän on
tavannut Claptonin ja Vaughanin). Kolmas
soololevy, Sweet Surrender, ilmestyi
1999 ja vuonna 2000 Silvennoinen
julkaisi omalla levymerkillään Blues
Blue Sky-levyn - versioiden tuttuja
blues-klassikoita. Tuorein Silvennoisen
oma soololevy on vuodelta 2003
ilmestynyt Miehet kaatuu, jolla
Silvennoinen laulaa ensimmäistä kertaa
suomeksi.
KUMMELI
Suuren yleisön tietoisuuteen 1990-luvun
alussa Silvennoinen tuli koomikkona
Kummeli-televisiosarjassa.
Silvennoisella oli ryhmässä eniten
erilaisia roolihahmoja (esimerkiksi
Mauno Ahonen, Martti Mielikäinen ja
Matti Näsä). Sketseissä hänet nähtiin
erityisesti Timo Kahilaisen aisaparina.
Silvennoinen arvioi sarjan suosion
johtuneen siitä, että Suomessa oli
siihen aikaan tilausta
"pöhköhuumorille". Ilta-Sanomat teki
myös lööpin Silvennoisesta, kun hän
Kummelin ollessa suosionsa huipulla
sanoi haastattelussa Kummelin
suursuosion jäävän vain väliaikaiseksi
ilmiöksi. Kummeli on joka tapauksessa
jatkanut olemassaoloaan elokuvien ja
TV-ohjelmien muodossa ja Silvennoinen on
ollut mukana keskeisenä hahmona ryhmän
kaikissa vaiheissa. Paras Kummelisketsi
on Silvennoisen mukaan "Ladojen
kokoontumisajot", koska sen innoittamana
ruvettiin pitämään oikeita Ladojen
kokoontumisajoja. Silvennoinen on myös
sanonut, että hän on saanut parhaat
teostotulonsa Kummeli-hahmo Matti Näsän
kappaleesta "Jumankauta juu nääs
päivää", joka on hänen mukaansa
"sävelletty, sanoitettu, sovitettu ja
varmaan nauhoitettukin 20 minuutissa".
2000-LUKU
SF-BLUES
SF-Blues -yhtye perustettiin vuonna 2002
Silvennoisen, Pepe Ahlqvistin ja Dave
Lindholmin yhteisprojektina, jossa
bassoa soitti Mikko Löytty ja rumpuja
Jani Auvinen. Yhtye teki yhdessä levyn,
jossa oli noin kolmasosa kunkin
johtohahmon sävellyksiä. SF-Blues kiersi
Suomea yli 40 keikan verran vuonna 2002.
Projektia jatkettiin seuraavana vuonna,
kun Lindholmin paikalle tuli Erja
Lyytinen ja SF-Blues alkoi toimia
Silvennoisen sekä Ahlqvistin yhtyeenä,
johon kutsutaan vuorollaan aina uudet
vierailijat. Vuosi 2004 pidettiin
taukoa, mutta 2005 vierailijoiksi
kutsuttiin Jukka Tolonen sekä Mikko
Kuustonen, joiden kanssa myös tehtiin
levytys "Joutomailla". Vuonna 2007
vierailijoina olivat Eero Raittinen ja
Jukka Gustavson, joiden kanssa tehtiin
levytys "Man - Be Careful !"
sekä kiertue ja satunnaisia keikkoja
myös vuosina 2008 ja 2009.